Ihania, vanhoja paininjalkoja!

 Vanhojen Singereitteni kanssa tuli yhteensä laatikollinen kaikenlaisia kummallisia paininjalkoja. Päätin, että näistä otetaan kyllä selvää! Ja voi mitä paininjalkoja sainkaan!!


Kaikkein kummallisimman näköinen vekotin on osoittautunut kaikkein ihanimmaksi, heti kun siis vaan keksin miten se toimii. Onneksi löysin molempiin vanhoihin koneisiini käyttöohjeet, joista toisesta löytyi kuva samanlaisesta vekottimesta ja kuvalliset käyttöohjeet sen kaikkiin hienoihin säätöihin. Ja niitä säätöjä siinä kyllä todella on! Ilman ohjeita en olisi todellakaan ymmärtänyt tuon kaikkia puolia, erityisesti niitä parhaimpia!

Mutta katsokaa nyt tuota vekotinta! Eikös olekin mainion näköinen. Ja mikä vekotin se onkaan? Se on rypyttäjä/vekittäjä!

Ja mitä se sitten tekee? No se rypyttää kankaan tasaisesti, sellaisille rypyille mitä haluan, portaattomalla säädöllä? Paitsi jos haluan vekkejä, niitä saa sitten tiheitä tai harvoja, tauotta tai sileillä väleillä, ihan miten haluan! Eikä tässä vielä kaikki - siinä samalla rypyttäessäni voi ommella sen rypytetyn kankaan toiseen - suoraan kankaaseen kiinni. Eli voin rypyttää hameen koristereunaa ja ommella sitä samalla helmaan kiinni. Tai voin ommella salsahameita, joissa on loputtomasti kerroksia, ilman mitään esivalmisteluja!

Ja niin minä päätin tehdä. Tosin eipä mulla ollut mitään aavistusta siitä miten paljon kangasta sellaisiin menisi, joten niitä oli mulla aivan liian vähän. Siis kankaita. Ajatella, liian vähän kankaita!
Ompelin suikaleita yhteen kunnes tuli vyötärökaitaleen  vuoro. Ja silloin ompelin vyötärökaitaleen ja vuorikankaan kiinni ylimpään suikaleeseen sitä samalla rypyttäen! Ei sitä meinannut uskoa todeksi itsekään. Nyt oli valmiina hame, sen vuori sekä vyötärökaitale. Hameessa oli toinen sivu auki ja tässä vaiheessa ompelin sen kiinni. Ja sitten piti miettiä mitä tekisi helmalle.

Vuorikankaana oli aivan kertakaikkisen ihana kangas, joka oli todella surkeaa ommeltavaa. Yritin saumuroida sitä, muttei siitä tullut mitään, kangas karkasi alta tai purkautui sitä ommeltaessa. Jotain muuta piti keksiä. Ja sitten kaivoin taas sitä paininjalkalaatikoa.



Siellä oli tämmöisiä vekottimia. No nuohan on jotain kääntimiä, paitsi tuo vasemmanpuolinen. Mutta kääntimiä, sillähän sitä pitäisi koittaa. Ja ei kun se onneton mutta pehmeä vuorikangas tuohon paininjalan venkulaan ja ompelemaan. No okei, myönnän, etten ihan heti sitä kangasta siihen saanut oikealla tavalla, mutta hetken pähkäiltyäni siinä kyllä onnistuin.


Ja voi apua, siis se ihan oikeasti rullasi ja ompeli sen pehmeän, oikean lirun kankaan kauniisti rullalle ja sitten ompeli sen siististi ja nätisti. Ajatella, että yhdellä suoralla ompeleella sain tuollaisen kankaan helman siistittyä. Ja siis kankaan, jota saumuri ei pystynyt siistimään, ja joka purkautui joka ompeleella meni yhdellä hurautuksella siististi viimeistellyksi.

Aikamoista!


Tuosta innostuneena päätin kääntää myös koko hameen helman, vaikka tiesin sitä olevan enemmän kuin ihan vain pari metriä ja normaalitilanteessa olisin sen todellakin jättänyt tekemättä, sillä ei sitä näin laiska ihminen todellakaan olisi nuppineuloittanut ja siististi kääntänyt ihan käsipelillä. Mutta nyt mulla olikin automaatti sitä varten. Ja jälleen laitoin kankaan hienosti paininjalan uraan (tällä kertaa jo melkein "rutinoituneesti") ja lähdin surrauttelemaan. Ja siinä se sitten meni, kauniisti ja siististi yhdellä ompelulla koko hameen suunnattoman pitkä helma. En kyllä olisi ikinä uskonut että ompelu voisi olla näin helppoa ja siistiä.


Ja niin sai tyttö komea frilla-hameen. Harmittaa vain tuo yläosa siitä, mutta kun oikeasti minulta loppui sopivat kankaan kesken mutten toisaalta halunnut lopettaa tuota ompelua keskenkään. Sujuvasti tuota on tyttö käyttänyt ja kun päällä on kesätoppi, niin eipä tuota vyötäröä kukaan näe.

Arvatkaahan miten komeasti tuollainen helma pyörähtää! Näitä meille tulee nyt lisääkin, koska niiden ompeluhan sujuu jo melkein automaattisesti....

Desigual-tyyppistä mekotusta

Tytön kanssa ollaan kovasti ihastuttu Desigualin vaatteisiin. Erityisesti tytön mielestä ne on aivan ihania, erityisesti sen vuoksi, että ne on niin valtavan värikkäitä ja iloisia. Ihan niin paljoa ei kuitenkaan ole näitä ihanuuksia varaa ostaa kuin mitä tyttö haluaisi, joten yritin sitten tehdä jotain samantyyppistä itse ja testata että kelpaisiko tytölle halpa kopio. Onneksi tyttö pitää paljon myös äidin tekemistä vaatteista, joten vaikkeivät nämä kuulema olleet ihan Desigualin veroisia, niin äidin kädenjälki ilahdutti kuitenkin.

Tämmöinen sitten tuli:

Singereitä ja yksi Husqvarna

Olen kauan ja usein haaveillut kaikenlaisista hienoista ompelukoneista, peitetikkikoneesta, viisilankaisesta, differentiaalisyöttöisestä saumurista, applikoivasta ompelukoneesta ja digitaalisesta ohjauksesta. Mutta sitten, olen lukenut, miten paljon ongelmia ihmisillä sellaisten koneiden kanssa on. Niitä pitää jatkuvasti viedä huoltoon, ne eivät tykkää ommella kolmikerroksista farkkua yhdessä nahka-applikaation kanssa tai hermostuvat ihan vain pelkästä farkun saumasta. Ja sitten kiikutetaan taas huoltoon. Saumurit ryttäävät lankoja tai katkovat niitä, automaattinen lankojen pujotus ei toimi ja muutenkin koneet nikottelevat. Kaikki lisäosat pitää ostaa erikseen ja ne maksavat hunajaa.

Olen ommellut monenlaisilla vanhoilla koneilla aina, mutta kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän - no risoja. Niissä on ollut jotain vikaa, jota ei ole saatu korjattua.


Sitten törmäsin kirpputorilla ihanaan ompelukonesalkkuun. Jonka sisällä oli likainen ja vanha, mutta ehjän näköinen kone. Hintalapussa luki 25€ Ja niin lähti Singerini matkaan. Kone on mallia 720 ja leiman mukaan se on valmistettu saksassa vuonna 1954. Pesin ja öljysin koneen ja etsin siihen manuaalin netistä (onneksi oli Singeri, johon kaikki manuaalit vielä löytyy!!) Lähdin ottamaan selvää mitä kaikkea tulikaan ostettua enkä voinut kuin hämmästellä mitkä herkut sen mukana tulikaan! Ja sen lisäksi kaikki näytti vielä liki käyttämättömiltä. Olisikohan käynyt niin kuin äitini joskus sanoi, että ovelta ovelle kiertänyt hyvin puhuva ompelukonekauppias myi hänelle, nuorelle maalaisvaimolle, mahdottoman hienon ja kalliin koneen, jolla hän sitten ompeli suoraa ja siksakkia. Eli kaikki ne ihme vempeleet jäivät käyttämättä.

Singer 720 tarvikelaatikko

Tämän koneen mukana tuli siis laatikko, jossa on erilaisten koristetikkien levyjä. Lisäksi tietysti jonkun verran erilaisia paininjalkoja ja välineet kaksoisneulan käyttöä varten. Jo tuossa riitti hetkeksi opiskeltavaa.

Kerran koristelin yhden paidan vaikka kuinka monella napilla vain siitä ilosta, että löysin koneesta ohjeen miten sillä ommellaan kiinni napit!

Moni paininjalka oli kuitenkin niin erikoinen, etten löytänyt manuaalista niihin ohjeita, ja näin olleen ne ovat edelleen käyttämättä kun en edes tiedä millä hakusanalla moisia hakisin?


Kaksoisneula toimi koneessa moitteettomasti ja ajatus peitetikkikoneesta hautautui hiljalleen taka-alalle. Ainoa asia joka harmitti, oli se, että usein peitetikkiä ja suoraa ommelta kaipasi vuorotellen ja silloin jatkuva asetusten säätely kävi ajoittain hermoille.

Mukana tulleita tarvikkeita

alkuperäinen manuaali

Ja sitten törmäsin toisella kirppiksella ompelukonesalkkuun. En niin ihanaan, eikä konekaan näyttänyt aivan yhtä sympaattiselta, mutta sekin oli Singeri ja lapussa hinta 35€. Edellisen ostoksen vakuuttamana kannoin tämänkin tuhannen kilon puntin kotiini. Tämän koneen numero oli 401 ja se oli hieman nuorempi kuin edellinen koneeni. Manuaalit löytyivät taas ja kone kävi läpi samat huoltotoimet kuin edellinenkin. Noissa vanhoissa koneissa kun on se huippu juttu, että niiden manuaaleissa on tarkat huolto-ohjeet, sillä oletuksena ei todellakaan ole se, että konetta kiikutettaisiin jokaisen pienen murheen vuoksi johonkin huoltoon. Liekö 1950-luvulla edes ollut ompelukonehuoltoja?

Ostin koneen siis peitetikkikoneeksi. Asetin siihen kaksoisneulan ja kaikki
asetukset sitä varten.  Ja sitten ryhdyin kuitenkin perehtymään mukana tulleen lisäpöydän alla olevien laatikoiden aarteisiin. Monenlaisia, toinen toistaan kummallisempia paininjalkoja. Osin samoja kuin edellisissäkin ja osin samoja kuin koristeena olleen polkusingerin laatikosta olin aiemmin löytänyt. Ei voi kuin sanoa, että nyt minulla on kaikkea mitä kotiompelija voi kaivata! Siis jopa paininjalka, joka rypyttää tai pliseeraan kangasta samaan aikaan kun sitä ompelee yhteen toiseen kankaaseen. Eli siis voi tehdä tytölle mekkoa, jonka helma on rypytetty, ja ommella sen kiinni suoraan yläosaan samalla kun kone nätisti ja tasaisesti rypyttää helmaa! Ei enää harsien rypytettyjä helmoja! Tervetuloa salsahameet!! Ja kanttauskin onnistuu nätisti sitä varten tehdyn paininjalan avulla. Ja mikä parasta, kun molemmat koneet ovat Singereitä, käyvät tietysti paininjalat kumpaankin koneeseen ihan nätisti. Ja jos sähköt ovat taas joku talvi pitkään poissa, voin käyttää näitä samoja välineitä myös polkusingerini kanssa!

Tässä muutamia kuvia paininjaloista:

kanttausjalka

ruffel-jalka

applikointi-jalka

ohjuri

Näiden kaverina mulla on sitten Huskylock 530 saumuri jonka ostin kuin sian säkissä huutonetistä. Vanha ja temppuileva, ilman mitään hienoja herkutuksia, mutta tekee saumurisaumaa neljällä tai kolmella langalla.
Se on ainoa jonka päivittämistä vielä harkitsen. Tuolle löytyy varmasti ottaja sellaisesta, joka tarvitsee saumuria ihan vaan pelkän suoran sauman ompeluun. Itse kaipaan sitä differentiaalisyöttöä ja helman huolitteluommelta ja muuta, mikä löytyisi vaikkakin vain 10 uudemmasta koneesta. Kyllä se eteen vielä tulee ja siihen asti mennään tuolla. Ihan hyvin se kuitenkin pelittää. Ja onhan sen koneistani nuorin!

Gluteeniton, maidoton, munaton raparperitorttu

Oli tulossa pienet juhlat ja jotain kakkua ajattelin. Sankari itse toivoi tietysti jotain ihanaa ja herkullista, kaunista ja koristeellista kakkua, mutta erityisesti raparperikakkua. Että siis oikeasti raparperikakkua. No ei sitten muuta kuin hakukone pyörimään ja raparperikakun ohjetta etsimään.

Ja kyllä löytyikin kauniin kakun ohje! Meinaan löytyi tämmöinen kuin Raparperi-valkosuklaa-juustokakku tikkunekun Taikinaterapia-blogista. Nappasin tänne sieltä luvatta tuon kakun kuvan kun oli niin kaunis. Mutta kuvan oikeudet on silti tikkunekulla ja poistan tämän täältä jollei se saa olla

Ainoa ongelma tässä kohtaa oli se, että eräs vieraista ei oikein siedä maitoa tai viljojakaan ja sotii omia periaatteitani vastaan jättää sellaista vierasta ilman tai tehdä joku erityisjuttu pelkästään hänelle, koska se nyt vaan on täysin mahdollista tehdä sellainen kakku joka sopii kaikille ja maistuu kaikille. 

Joten etsintä jatkui. Seuraava sopivan näköinen oli Koristenurkan Herkkukakku joka oli maidoton, munaton sekä gluteeniton. Mutta ei kuitenkaan ihan sellainen jota ajattelin tai jota toivottiin. Mutta liki.

Nämä kaksi yhdessä vaikuttivat kuitenkin sopivalta ratkaisulta, eli poimin rusinat pullasta ja sekoitin näistä kakuista hyvän yhdistelmän. Ja siten syntyi 

Suvituulen raparperitorttu

joka on siis gluteeniton, munaton sekä maidoton.

Raparperisose:
8 keskikokoista raparperinvartta
2 dl vettä2 dl sokeria

Kuori raparperit, jotta saat aikaiseksi vihreätä keitinlientä.
Paloittele varret kattilaan, lisää vesi ja sokeri ja keittele hiljalleen kunnes raparperit pehmenevät ja alkavat soseutua.
Kaada keitos tiheän siivilän läpi ja ota liemi talteen.
Jäähdytä sekä liemi että sose.

Pohja:

270 g Semperin gluteenittomia kolakeksejä
70 g maidotonta margariinia sulatettuna

Murskaa keksit. Tämä on aika haastava homma, sillä nuo keksit ovat kovia! Koitin kaikenlaisia välineitä, mutta parhaaksi havaitsin sakset ja sitten vähän nuijaa päälle. Kyllä hajoaa! Itse jätin osan paloista tarkoituksella vähän suuremmiksi, jotta olisi karkeampi se pohja

Sulata rasva ja sekoita keksinmurusten kanssa. Painele kelmutettuun, 24 senttiä halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Täyte:

4* 125g pkt Alpro Vanilja soijavanukasta
1 pkt (2,5dl) Alpro Airy & Creamy - soijavispikermaa
itse valmistettu raparperisose
hieman raparperin keitinlientä
8 liivatelehteä
(vadelmia)

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa soijakerma ja yhdistä sitten kerma, vanukas ja raparperisose. Mausta sokerilla mikäli tarpeen.
Kuumenna hieman keitinlientä ja liuota sitten liivatelehdet liemeen ja vatkaa liivateseos raparperikerman joukkoon.
(mikäli haluat kakkuun extratäytettä, laita tässä vaiheessa jähmettyneen pohjan päälle hieman vadelmia)
Kaada seos kelmulla vuorattuun irtopohjavuokaan jähmettyneen pohjan päälle.
Anna jähmettyä mieluusti yön yli.

Päälikiille:

3dl raparperien keitinlientä
(sokeria)
5 liivatelehteä


Liota liivatelehdet kylmässä vedessä, Kaada kulhoon 2dl keitinlientä. Keitä 1dl keitinlientä kuumaksi ja liuota siihen pehmenneet liivatelehdet. Kaada koristekiille kakun päälle ja jäähdytä.


Koristele kakku haluamallasi tavalla.

Meillä tuli tämmöinen:

Asusteita koossa 60cm ja muuta pientä

Tässä kun tuli innostuttua noista pienistä jutuista ja sitten edellisestä projektista jäi juurikin pikkuisen kangasta niin tuli tehtyä lisää jotain pientä. Ja mitä sitä tarvitsisikaan tuollainen 2kk ikäinen kaikkein kipeimmin? 

No tietysti kenkiä! Ja käsilaukun! Vai mitä?

Kuvassa sekä laukku, että kengät + tulitikkuaski siellä laukussa antamassa hieman osviittaa koosta. Askia en nyt kuitenkaan sitten lahjaksi pienelle vienyt, ehtii sitä tulitikkuleikkejä hieman myöhemmin sitten... 

Mutta siis jos nyt tekee hyvin pienelle niinkin tarpeellisen lahjan kuin mekon ja pitsipöksyt, niin eikös nämä tämmöiset mene sitten jo ihan siihen samaan sarjaan. Sillä ajatuksella lähdin, että eiköhän vanhemmat pidä huolen siitä, että lapsella on jotain kunnollista päälle puettavaa, lämmintä ja mukavaa, niin sitten lahjaksi voi hyvin viedä tämmöistä aivan järjetöntä, mutta ehkäpä söpöä? Ei sitä kuitenkaan sille omalle tule hankittua, kun pitää sitä järkevää ostaa ihan riittämiin..

Kengät, tai no pikemminkin tossukat on Mary-Jane-tyyppiset ballerinat nilkkaremmillä. Nappi on niissä ihan vain koristeena, varsinainen kiinitys on piiloneppi, jolla on kaksi vastakappaletta, eli remmin pituutta voi siten hieman säätää jos vaikka sattuu nilkka jossain vaiheessa olemaan hieman pulleampi. Tossut on Suuren käsityö-lehden kaavalla tehdyt, mutta muutin ohjetta siten, etten tehnyt ainuttakaan näkyvää saumaa. Takaosa ja sivujen kiinnityskohdat on tehty niin, että saumat jäivät kappaleiden väliin (kaksinkertainen kangas) ja pohja kiinnitetty pääliosaan pussisaumoin. Näin ei jäänyt mitään rumia ja ehkä pienen jalkaa raapivia saumoja mihinkään.

 Käsilaukku, tai siis ehkäpä ennemminkin olkalaukku, on kokoa "yksi tutti", sillä sen verran sinne ehkä mahtuu sisälle, jos mahtuu. Tuo koristenauha tuli tuohon olosuhteiden pakosta, sillä kangasta oli jo niin vähän, että toinen puoli oli pakko ommella kahdesta kappaleesta. Ja siis kyseessä on kassi jonka sivujen mitta ennen ompelua oli noin 10cm x 10cm. Mutta kun kangasta on niukasti niin sitä on. Mutta sauma jäi sitten kivasti tuon nauhan alle piiloon ja tulipa siinä sitten se kassin koristeluidea samalla mieleen kuin itsestään. Kassi on sisältä valkoinen, samoin kuin kassin kahvan sisäpuoli. Sattuneesta syystä.


Hirmuisen tarpeellisia! Tai no... mutta söpöjä kuitenkin :)

Tämä kaveri, joka myös oli pieni kyläilyvieminen mutta ihan toisaalle, on Ruusu-Paavo. Hän pitää huolen ovista, ettei tuuli heiluttele miten sattuu. Ruusu-Paavo on seläkseen PUL-vuorattua ruskeaa velouria ja masu on liukaspintaista trikoota. Sisällä Paavolla on komeita kiviä kupu täynnä. Hyvä on sillä pyrstöllä paikallaan istua.

Jotain ihan pientä

Sukuun on syntynyt pikkarainen uusi ihminen ja sekös sitten taas "hieman" innosti ompelemaan. Kun saa tehdä pienen pienistä kankaankappaleista muutamalla saumalla sellaisia pikkaraisia juttuja. Eli nämä seuraavat on toteutettu koossa 50/56cm. 

Mekko ja pöksyt on puuvillaa Eurokankaasta ja kaava muistaakseni Ottobren kesä 2007 -lehdestä. Tämmöinen mekko-setti oli ihan pakko tehdä kun näytti niin syötävän suloiselta vaikka kyllä ihan tasan tarkkaan muistan miten monta kertaa tuossa koossa tuli pistettyä lapselle mekko päälle. Mutta oli meillä ainakin kerran 6vk vanhalla mekko Ukin juhlissa, joten voihan sitä olla että tämäkin setti olisi sen kerran päällä. Ehkä.

Myös unipussin kaava on jostain vanhasta Ottobrestä. Flanelli kaapista ja trikoo muistaakseni Ikasyristä? Ainakin se on Znokin ihanaa peuratrikoota ja sitä kyllä pitäisi saada lisää.

Niin ja housujen kaava on omasta päästä ja kankaat kaapista.

Mekko ja pitsipöksyt

Mekko ja pöksyt takaa

Mekko takaa avattuna, täysin kietaistava siis

Mekko edestä, rusetin alla pienet rypytykset

Unipussi, tässä tilaa ehkä kokoon 62/68cm asti

unipussi ylhäältä takaa

unipussi edestä

unipussi on vuorattu ohuen ohuella flanellilla

Trikoohousut kaapista löytyneistä kankaista

Metsänkeijun mekko

Kokeilin Juju - erilainen lastenvaatekirjasta Löytämääni mekkokaavaa, koska siihen oli käytetty ohuita puuvillakankaita. Niitä multa meinaan kyllä löytyy, muttei oikein käyttökohteita. Olen minä niistä verhoja tehnyt ja joskus pienen takinkin, mutta ei ne oikein silti ole tuntunut kaapista hupenevan. En oikein tiedä kuka niitä ohuita puuvilloja tuonne kaappiin ostelee. Ja vielä kappa-kaupalla. Siis täysiä pakkoja, ohuita puuvilla-kankaita. Sen täytyy olla joku aivan järjetön kangas-hamsteri! Mutta onneksi siis löysin jonkun kaavan johon hukata edes melkein metrin verran kahta erilaista kangasta.

Kaava oli simppeli ja kaikin puolin nopea toteuttaa. Erityisesti kaula-aukko, joka on pääsääntöisesti mulla sellainen ongelma-kohta, oli suunniteltu näppärän helposti ommeltavaksi.

Mutta ei tuo kyllä taida meillä tulla käyttöön. Malli on meille  tosi leveä ja hihat ovat jo nyt naftit vaikka mielestäni tein niistä kyllä pitkät. Mutta tulipahan tehtyä ja jos vaikka tuolle joku käyttäjä jostain löytyisi. Ja tosiaan sain pari metriä kangasta hukattua :)